Sit ol Brugge Belgiassa, hiano kaupunki, paljon nähtävää ja naatiskeltavaa erittäin hyvän tunnelman kera. Lähtisin uudestaan. Belgia itsessään varsin siisti asultaan, oikeastaan voisi sanoa ranskan ja saksan risteytykseltä, sillä talot ja kadut on ranskalaistyyppistä, mutta siisteystaso on saksan meininkiä. Belgiaa ei kauan pärryytettykkään, kun oltiin jo ranskassa. Sielläpä kävi sitten hassusti, kun saavuimme Amiensiin: liikennevaloissa oli edessämme ranskalainen rättäripaku, joka pysähtyi kadun varteen ja ajoin viereen.. "Is there any camping place?" "Oui falloy moi!" Ja sitten ranskis ajelikin pitkin kaupunkia, ja luulimme päätyvämme teuraaksi. Mutta ei! Sehän ohjasi meidät 2cv-pre-meetingiin, jossa oli pieni jalkapallokentän laidallinen jo rättäreitä cämppäämässä. Zero euro, bon!
Amiensista läksimme seuraavana aamuna Normandiaan, jossa kävimme katsomassa D-dayn fallossymboolia, Omahan biitsiä ja niitä reilua 8000 jenkkisoltun muistoristia siisteissä riveissä. Keli helli ja pieniä kyläteitä oli ihan mukavaa ajella...ajoittain...välillä tuli niin ahdasta vastaantulijoiden kanssa, että meinasi Le Citroenista tulla maissinpuimuukone. Normandiassa olimme yhden yön kämppärillä ja Normandian jälkeen suuntasimmekin jo kohti Salbrista pariisin alapuolella. Sitä ennen pyörähdimme puistopiknikillä perhetuttujemme Henryn ja Leenan vuokraamalla ranskalaistilalla. Olihan komiat raamit ranchissa! Syötyämme jatkoimme taas baanalle ja Orleansin kohdalla pidimme bensatauon yhteydessä aivoriihen: Mennäkkö suoraan perille keskellä yötä vai jäädä 30km päähän, herätä aikaisin ja mennä jonon päähän? Äänestimme asiasta pohdinnan jälkeen ja jatkoimme matkaa määränpäätä kohti.
Saavuimme Salbrisiin puoli yhden aikaan yöllä ja siellähän niitä ranskalaisia jokkisautoja oli jo jonoittain. Katselimme hieman ympärillemme, että mihinköhän monsieur ranskis aamulla rupeaa meitä ottamaan ja löimme kulkimet parkkiin kadulle. Pienen tihkusateen pelossa päädyimme teltanpystytykseen pienen puistokaistaleen päälle kaupungin keskustassa.
Kuudelta aamulla saimme makian ranskalaisen herätyksen, kun auto tuli viereen ja painoi pilliä niin kauan, että möngimme teltasta ulos! Oui super! Pillin painajat olivat ranskalaisia järjestäjiä, jotka alkoivat järjestellä viereemme sisäänottoporttia. Ei muuta kuin teltat kasaan ja kulkimeen venaamaan. SE portti jonka olimme valikoineet, järjestäjät jättivät käyttämättä ja käskivät meidän kääntyä 180 astetta toiselle portille...Voi mahoton mikä kaaos siitä seurasi! Koko keskusta aivan tukossa ja pillit lauloivat. Järjestäjät eivät ohjanneet liikennettä, poliisilla ei riittänyt resursseja ja aivan järjettömän typerät reititykset kohti tapahtuma-aluetta. Se meni todella hienosti ranskanpojilta...nooooot! Pari tuntia jonotimme ja kiroilimme järjestelyitä, mutta pääsimme kuin pääsimmekin tapahtuma-alueelle ja pistimme seuraavan viikon leirin pystyyn. Kyllä kelpas! 2500km takana, alles klar!
Jo ensimmäisen päivän jälkeen paikalla oli epävirallisten tietojen mukaan 7000 kuljinta, mikä on kaikkien aikojen ennätys, enkä usko tuon rikkoontuvan enää koskaan.
Tässä sitä on päivät mennyt naatiskellessa, arskaakin on ollut ja nähtävää riittää. Muut järjestelyt ovat toimineet yllättävän hyvin.
Parhaillaan istun keskiviikkoaamuna junassa kohti pariisia, jonne heitämme päivävisiitin. Wifi-spotit ovat olleet ihan anaalista, ja toivomme löytävämme sellaisen tällä pariisikeikalla, jotta te siellä kotosuomessa tietäisitte henkiemme vielä pihisevän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti