Kirjailenpa tähän minäkin jotain. Ranskalaiset ovat jonotusfetisistejä. Me päästiin tosiaan ekojen parinsadan joukossa sisään kohtuullisella jonotuksella jo tiistai-aamupäivästä, mutta sen jälkeen kaaos sisäänotossa paheni pahenemistaan ja lopulta jono oli ollu jotain 10km luokkaa ja ei kuulemna liikkunut ees oikeen mihkään. Aamusta iltaan oli saanu useimmat jonottaa ja muutamat suomalaiset oli niin kyrpiintyny että lähtivät takas suomeen! Jossain vaiheessa tiistai-iltaa ranskikset sulkivat portit kokonaan ja jengi oli joutunut jäämään jonoon yöksi. Ranskalaista tehokkuutta, suunnitelmallisuutta ja järjestelmällisyyttä.
Koko leirialue tuli äkkiä tukkoon. Me koitettiin pitää paikkaa muutamille tutuille joiden tiesimme olevan jonossa kärvistelemässä. Aina kun joku lapsiperhe yritti änkeä meidän ikiomalle leirikukkulalle, iskettiin pörinämusat täysille ja se tepsi suurimpaan osaan. Tuijottelivat aina hetken ja päättivät etsiä rauhaisampaa mestaa.
Sama jonotuspelleily ja palveluhaluttomuus on muuten näkyvissä myös tapahtumateltan kaliammyyntitiskillä, jossa tiskin takana on kymmeniä ranskiksia mukamas töissä, juttelemassa keskenään, pari pierreä ehkä silloin tällöin täyttää tuoppeja kaljanhimoisten ihmismassojen mylviessä ja hakatessa tyhjiä mukejaan tiskiin.
Ranskalaisista huolimatta hauskaa on ollut ja hyvä karma on ollut koko reissun ajan. Vielä pitäisi muutama päivä jaksaa rymytä. Tervehenä on pysytty, vatsat on ollu täynnä, viini on halpaa ja olutta on ollut riittävästi. Tosin vähän jännityksellä on odotettu tulisko jotain ripulipulintapaista kun tehtiin eilen villen kanssa valkoviinissä haudutettuja simpukoita, jotka ei ehkä ihan kunnolla trangiassa kiehuneet :P Luotetaan siihen että hyvä karma ja tuuritus jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti