Juna kulki VR:mäisillä hinnoilla pariisiin ja takas, ja jopa selvisimme ilman häsläystä tai kommelluksia. Yleisvaikutelmana pariisista jäi maukas, hieman viivyttelevä ja keskitäydellinen maku. Le Metro toimi hienosti, tunnelma oli suht rauhallinen, vaikka poliiseja olikin joka nurkalla... Vierailimme Champs Elyseen Citroen museossa, joka ei oikeastaan valikoimaltaan eronnut autokaupasta, mutta arkkitehtuurillisesti hieno rakennus. Visiitin päätteeksi päätimme vielä kokeilla 4D teatteria Loebin kyydissä, josta Lida kommentoi: "It´s much more scary in Taavis ride at cottage road!"...eli joo, viihdyttävä, mutta vieläkin jäi todellinen tuntuma saamatta.
Sitten pyörimme perus Eiffel, Louvre jne mestat, joimme virvokkeita ja suunnistimme kohti paluujunaa.
Tänään on ollut kuuma päivä ja alkaa huomaamaan, että aivot ovat vähän ylikierroksilla jatkuvasta metelistä. Idiootit suurinpiirtein nukkuvat erilaisten todella mahtavien pillikytkimiensä päällä ja ajavat rinkiä ympäri kylää. Ei nappaa yhtään ko. meininki, paikalliset joutuvat kärsimään ihan turhaan.
Itse järjestelyistä sen verran, että museo-osastolla on hienosti esillä kaikki viisi 2cv-prototyyppiä 30-luvulta, 1949 vuosimallin 2cv, 1988 pariisin tehtaalta viimeisenä ulos tullut 2cv ja portugalin tehtaalta 1990 viimeinen koskaan valmistettu 2cv. Nämä oli mukava nähdä livenä ja täydessä loistossaan. Ulkona on Loeb/Ogier WRC 2011, Revolte-konseptiauto ja suomessa vielä julkaisematon DS4, jonka näimme myös Champs Elyseellä.
Huomenna vois vähän valmistella jo sunnuntain tielle paluuta, mutta josko sitä vielä tänään panostaisi myös juhlimiseen...olisi kauheaa olla vesiselvänä näillä viinan hinnoilla :P
perjantai 29. heinäkuuta 2011
Heikki @ juna pariisin
Kirjailenpa tähän minäkin jotain. Ranskalaiset ovat jonotusfetisistejä. Me päästiin tosiaan ekojen parinsadan joukossa sisään kohtuullisella jonotuksella jo tiistai-aamupäivästä, mutta sen jälkeen kaaos sisäänotossa paheni pahenemistaan ja lopulta jono oli ollu jotain 10km luokkaa ja ei kuulemna liikkunut ees oikeen mihkään. Aamusta iltaan oli saanu useimmat jonottaa ja muutamat suomalaiset oli niin kyrpiintyny että lähtivät takas suomeen! Jossain vaiheessa tiistai-iltaa ranskikset sulkivat portit kokonaan ja jengi oli joutunut jäämään jonoon yöksi. Ranskalaista tehokkuutta, suunnitelmallisuutta ja järjestelmällisyyttä.
Koko leirialue tuli äkkiä tukkoon. Me koitettiin pitää paikkaa muutamille tutuille joiden tiesimme olevan jonossa kärvistelemässä. Aina kun joku lapsiperhe yritti änkeä meidän ikiomalle leirikukkulalle, iskettiin pörinämusat täysille ja se tepsi suurimpaan osaan. Tuijottelivat aina hetken ja päättivät etsiä rauhaisampaa mestaa.
Sama jonotuspelleily ja palveluhaluttomuus on muuten näkyvissä myös tapahtumateltan kaliammyyntitiskillä, jossa tiskin takana on kymmeniä ranskiksia mukamas töissä, juttelemassa keskenään, pari pierreä ehkä silloin tällöin täyttää tuoppeja kaljanhimoisten ihmismassojen mylviessä ja hakatessa tyhjiä mukejaan tiskiin.
Ranskalaisista huolimatta hauskaa on ollut ja hyvä karma on ollut koko reissun ajan. Vielä pitäisi muutama päivä jaksaa rymytä. Tervehenä on pysytty, vatsat on ollu täynnä, viini on halpaa ja olutta on ollut riittävästi. Tosin vähän jännityksellä on odotettu tulisko jotain ripulipulintapaista kun tehtiin eilen villen kanssa valkoviinissä haudutettuja simpukoita, jotka ei ehkä ihan kunnolla trangiassa kiehuneet :P Luotetaan siihen että hyvä karma ja tuuritus jatkuu.
Koko leirialue tuli äkkiä tukkoon. Me koitettiin pitää paikkaa muutamille tutuille joiden tiesimme olevan jonossa kärvistelemässä. Aina kun joku lapsiperhe yritti änkeä meidän ikiomalle leirikukkulalle, iskettiin pörinämusat täysille ja se tepsi suurimpaan osaan. Tuijottelivat aina hetken ja päättivät etsiä rauhaisampaa mestaa.
Sama jonotuspelleily ja palveluhaluttomuus on muuten näkyvissä myös tapahtumateltan kaliammyyntitiskillä, jossa tiskin takana on kymmeniä ranskiksia mukamas töissä, juttelemassa keskenään, pari pierreä ehkä silloin tällöin täyttää tuoppeja kaljanhimoisten ihmismassojen mylviessä ja hakatessa tyhjiä mukejaan tiskiin.
Ranskalaisista huolimatta hauskaa on ollut ja hyvä karma on ollut koko reissun ajan. Vielä pitäisi muutama päivä jaksaa rymytä. Tervehenä on pysytty, vatsat on ollu täynnä, viini on halpaa ja olutta on ollut riittävästi. Tosin vähän jännityksellä on odotettu tulisko jotain ripulipulintapaista kun tehtiin eilen villen kanssa valkoviinissä haudutettuja simpukoita, jotka ei ehkä ihan kunnolla trangiassa kiehuneet :P Luotetaan siihen että hyvä karma ja tuuritus jatkuu.
Jaa mitäs Damdamin jälkeen?
Sit ol Brugge Belgiassa, hiano kaupunki, paljon nähtävää ja naatiskeltavaa erittäin hyvän tunnelman kera. Lähtisin uudestaan. Belgia itsessään varsin siisti asultaan, oikeastaan voisi sanoa ranskan ja saksan risteytykseltä, sillä talot ja kadut on ranskalaistyyppistä, mutta siisteystaso on saksan meininkiä. Belgiaa ei kauan pärryytettykkään, kun oltiin jo ranskassa. Sielläpä kävi sitten hassusti, kun saavuimme Amiensiin: liikennevaloissa oli edessämme ranskalainen rättäripaku, joka pysähtyi kadun varteen ja ajoin viereen.. "Is there any camping place?" "Oui falloy moi!" Ja sitten ranskis ajelikin pitkin kaupunkia, ja luulimme päätyvämme teuraaksi. Mutta ei! Sehän ohjasi meidät 2cv-pre-meetingiin, jossa oli pieni jalkapallokentän laidallinen jo rättäreitä cämppäämässä. Zero euro, bon!
Amiensista läksimme seuraavana aamuna Normandiaan, jossa kävimme katsomassa D-dayn fallossymboolia, Omahan biitsiä ja niitä reilua 8000 jenkkisoltun muistoristia siisteissä riveissä. Keli helli ja pieniä kyläteitä oli ihan mukavaa ajella...ajoittain...välillä tuli niin ahdasta vastaantulijoiden kanssa, että meinasi Le Citroenista tulla maissinpuimuukone. Normandiassa olimme yhden yön kämppärillä ja Normandian jälkeen suuntasimmekin jo kohti Salbrista pariisin alapuolella. Sitä ennen pyörähdimme puistopiknikillä perhetuttujemme Henryn ja Leenan vuokraamalla ranskalaistilalla. Olihan komiat raamit ranchissa! Syötyämme jatkoimme taas baanalle ja Orleansin kohdalla pidimme bensatauon yhteydessä aivoriihen: Mennäkkö suoraan perille keskellä yötä vai jäädä 30km päähän, herätä aikaisin ja mennä jonon päähän? Äänestimme asiasta pohdinnan jälkeen ja jatkoimme matkaa määränpäätä kohti.
Saavuimme Salbrisiin puoli yhden aikaan yöllä ja siellähän niitä ranskalaisia jokkisautoja oli jo jonoittain. Katselimme hieman ympärillemme, että mihinköhän monsieur ranskis aamulla rupeaa meitä ottamaan ja löimme kulkimet parkkiin kadulle. Pienen tihkusateen pelossa päädyimme teltanpystytykseen pienen puistokaistaleen päälle kaupungin keskustassa.
Kuudelta aamulla saimme makian ranskalaisen herätyksen, kun auto tuli viereen ja painoi pilliä niin kauan, että möngimme teltasta ulos! Oui super! Pillin painajat olivat ranskalaisia järjestäjiä, jotka alkoivat järjestellä viereemme sisäänottoporttia. Ei muuta kuin teltat kasaan ja kulkimeen venaamaan. SE portti jonka olimme valikoineet, järjestäjät jättivät käyttämättä ja käskivät meidän kääntyä 180 astetta toiselle portille...Voi mahoton mikä kaaos siitä seurasi! Koko keskusta aivan tukossa ja pillit lauloivat. Järjestäjät eivät ohjanneet liikennettä, poliisilla ei riittänyt resursseja ja aivan järjettömän typerät reititykset kohti tapahtuma-aluetta. Se meni todella hienosti ranskanpojilta...nooooot! Pari tuntia jonotimme ja kiroilimme järjestelyitä, mutta pääsimme kuin pääsimmekin tapahtuma-alueelle ja pistimme seuraavan viikon leirin pystyyn. Kyllä kelpas! 2500km takana, alles klar!
Jo ensimmäisen päivän jälkeen paikalla oli epävirallisten tietojen mukaan 7000 kuljinta, mikä on kaikkien aikojen ennätys, enkä usko tuon rikkoontuvan enää koskaan.
Tässä sitä on päivät mennyt naatiskellessa, arskaakin on ollut ja nähtävää riittää. Muut järjestelyt ovat toimineet yllättävän hyvin.
Parhaillaan istun keskiviikkoaamuna junassa kohti pariisia, jonne heitämme päivävisiitin. Wifi-spotit ovat olleet ihan anaalista, ja toivomme löytävämme sellaisen tällä pariisikeikalla, jotta te siellä kotosuomessa tietäisitte henkiemme vielä pihisevän.
Amiensista läksimme seuraavana aamuna Normandiaan, jossa kävimme katsomassa D-dayn fallossymboolia, Omahan biitsiä ja niitä reilua 8000 jenkkisoltun muistoristia siisteissä riveissä. Keli helli ja pieniä kyläteitä oli ihan mukavaa ajella...ajoittain...välillä tuli niin ahdasta vastaantulijoiden kanssa, että meinasi Le Citroenista tulla maissinpuimuukone. Normandiassa olimme yhden yön kämppärillä ja Normandian jälkeen suuntasimmekin jo kohti Salbrista pariisin alapuolella. Sitä ennen pyörähdimme puistopiknikillä perhetuttujemme Henryn ja Leenan vuokraamalla ranskalaistilalla. Olihan komiat raamit ranchissa! Syötyämme jatkoimme taas baanalle ja Orleansin kohdalla pidimme bensatauon yhteydessä aivoriihen: Mennäkkö suoraan perille keskellä yötä vai jäädä 30km päähän, herätä aikaisin ja mennä jonon päähän? Äänestimme asiasta pohdinnan jälkeen ja jatkoimme matkaa määränpäätä kohti.
Saavuimme Salbrisiin puoli yhden aikaan yöllä ja siellähän niitä ranskalaisia jokkisautoja oli jo jonoittain. Katselimme hieman ympärillemme, että mihinköhän monsieur ranskis aamulla rupeaa meitä ottamaan ja löimme kulkimet parkkiin kadulle. Pienen tihkusateen pelossa päädyimme teltanpystytykseen pienen puistokaistaleen päälle kaupungin keskustassa.
Kuudelta aamulla saimme makian ranskalaisen herätyksen, kun auto tuli viereen ja painoi pilliä niin kauan, että möngimme teltasta ulos! Oui super! Pillin painajat olivat ranskalaisia järjestäjiä, jotka alkoivat järjestellä viereemme sisäänottoporttia. Ei muuta kuin teltat kasaan ja kulkimeen venaamaan. SE portti jonka olimme valikoineet, järjestäjät jättivät käyttämättä ja käskivät meidän kääntyä 180 astetta toiselle portille...Voi mahoton mikä kaaos siitä seurasi! Koko keskusta aivan tukossa ja pillit lauloivat. Järjestäjät eivät ohjanneet liikennettä, poliisilla ei riittänyt resursseja ja aivan järjettömän typerät reititykset kohti tapahtuma-aluetta. Se meni todella hienosti ranskanpojilta...nooooot! Pari tuntia jonotimme ja kiroilimme järjestelyitä, mutta pääsimme kuin pääsimmekin tapahtuma-alueelle ja pistimme seuraavan viikon leirin pystyyn. Kyllä kelpas! 2500km takana, alles klar!
Jo ensimmäisen päivän jälkeen paikalla oli epävirallisten tietojen mukaan 7000 kuljinta, mikä on kaikkien aikojen ennätys, enkä usko tuon rikkoontuvan enää koskaan.
Tässä sitä on päivät mennyt naatiskellessa, arskaakin on ollut ja nähtävää riittää. Muut järjestelyt ovat toimineet yllättävän hyvin.
Parhaillaan istun keskiviikkoaamuna junassa kohti pariisia, jonne heitämme päivävisiitin. Wifi-spotit ovat olleet ihan anaalista, ja toivomme löytävämme sellaisen tällä pariisikeikalla, jotta te siellä kotosuomessa tietäisitte henkiemme vielä pihisevän.
lauantai 23. heinäkuuta 2011
Tunnin vohvelit
Eilen edettiin hollantikkaalta damiin ensten motaria ja sit junalla. Oli vahan saatoa eka niiden junien kanssa, mutta kyl se siita sit. Damissa paljon lasittuneita, poissaolevia ja muuten vaan hilpeita katseita ja ihmisia. Heina haisi kaikkialla, varmaan johtu heinakuusta...kissatkin ihan pollyssa, ku istuivat coffeeshoppien pankoilla ja hengailivat kaduilla vienosti hantaa heiluttaen. Kierreltiin peruskanaalireitit ja syotiin jonka jalkeen jatkoimme juna-asemalle...ja otettiin tietty vaara juna. Saatiin toki Hoornin aseman automaatista paikallisia vohveleita. Tunti meni siihen touriin, mutta paastiin sit takas kulkimille. Sivuhuomautuksena, etta parhaillaan olen Bruggessa Belgiassa ja hajoilen tahan ranskalaiseen nappaimistoon!!
No siita sit Damista jatkettiin ja paastiin belgiaan kampparille johonki porvarikaupunkiin, jossa puolet taloista oli myynnissa..hienoja loistotaloja siis...taalta se tulee suomeenkin pikkuhiljaa, kohta on westendissakin ale-myynnit! Viela arvosana hollannin motareille, nimittain aivan loistokunnossa, hyvaa tieta ja suht tolkku liikennekulttuuri. Matkanteko luisti! Ennatyshinta bensalle on nyt 1.77e/litra! 98ia siis, jo puolassa huomasi, etta menee yli litran vahemman 98ia kuin suomen 98ia, vaikka puolet autosta on tavaraa taynna! Ja ettei muka etanolilla vaikutusta... Ero 95een olisi viela huomattavampi.
Kelit on ollu melkoisen koleat, yolla alle 10 ast. ja paivisin aurinkoista, mutta viilea tuuli. Tanaan aamulla sato ja se vahan laski viiliksia, kun telttaa loi markana kasaan ja kyytiin, mutta uni maittoi kylla makeasti.
Kalja on halpaa ja ruoka hyvaa. Nettipisteita nuo perkelee osaa jo suojailla ni paasee huonosti skriivaa updatee.
Brugge on mahtava kaupunki! Vahan sellaista italian tuntua. Kohta jatketaan ranskaan ja yritetaan viihtya siella.
Ainii, vahan yllarina tuli tuo norjan keissi, hullua menoa.
No siita sit Damista jatkettiin ja paastiin belgiaan kampparille johonki porvarikaupunkiin, jossa puolet taloista oli myynnissa..hienoja loistotaloja siis...taalta se tulee suomeenkin pikkuhiljaa, kohta on westendissakin ale-myynnit! Viela arvosana hollannin motareille, nimittain aivan loistokunnossa, hyvaa tieta ja suht tolkku liikennekulttuuri. Matkanteko luisti! Ennatyshinta bensalle on nyt 1.77e/litra! 98ia siis, jo puolassa huomasi, etta menee yli litran vahemman 98ia kuin suomen 98ia, vaikka puolet autosta on tavaraa taynna! Ja ettei muka etanolilla vaikutusta... Ero 95een olisi viela huomattavampi.
Kelit on ollu melkoisen koleat, yolla alle 10 ast. ja paivisin aurinkoista, mutta viilea tuuli. Tanaan aamulla sato ja se vahan laski viiliksia, kun telttaa loi markana kasaan ja kyytiin, mutta uni maittoi kylla makeasti.
Kalja on halpaa ja ruoka hyvaa. Nettipisteita nuo perkelee osaa jo suojailla ni paasee huonosti skriivaa updatee.
Brugge on mahtava kaupunki! Vahan sellaista italian tuntua. Kohta jatketaan ranskaan ja yritetaan viihtya siella.
Ainii, vahan yllarina tuli tuo norjan keissi, hullua menoa.
Lida-Pida
Day 1 – Tuesday, July 19
Yeah, it seems that Vuosaari Satama is the most hidden place in the world! How hard it is to find a harbour? It seems that 5 people and 3 navigators are sometimes not enough:) Luckily Google maps helped. The evening on the boat was pretty boring and the weather windy, boys were speaking only Finnish, but the cabin was really nice:) First time I was facing the same view as the captain of the ferry (or at least almost the same;)).
Day 2 – Wednesday, July 20
Funny waking up when Konsta opened the curtain:) Everybody had faces worth the best painters:)))) After breakfast I was sleeping all day before getting off to the shore. After that started something which I would not even expect. No, I knew that Poland is a crazy country, but I didn't think it was even more crazy that Russia. 3 cars in a 2 lane road - totally natural thing! It even stopped to be amusing in a while! On the other hand, everything was cheap! Lower prices for better gasoline (no ethanol!). Eating in a tavern - 10 euros for 2 people incluting noodle soup starter, fried fish with boiled potatoes for the main course and mineral water and beer to drink. The same in the food store. Actually, speaking about driving, we were also driving like crazy trying to find our way out of this country:) Finally late evening, we are in Germany! Immediately better roads and cleaner neighbourhoods and more expensive (than in FInland) gasoline!. The fun part was driving small roads where speed limit is 100 at night! This rerquires quite a bit of attention though! Sleeping in the car for 3 hours next to a lonely gas station.
Day 3 – Thursday, July 21
This time morning started quite early for us. 5:30 and a half an hour before the gas station opens. After filling the tanks and filling our tummies with coffee and tea we hit the German road again. The most commong thing which I observed in the German autobahns is an Audi overtaking us! Of course BMW and Mercedeses also, but Audi outnumbered all of them. Taavi even commented, that when you are buying an Audi you have to sign a contract that you will overtake all cars cheaper than yours:)))) Driving to Haren (Ems) took place next to a nice small river which we were crossing back and fourth a couple of times. Most of the drive we were following annoying fuel trucks which were neither turning anywhere nor driving fast. Visiting the ”local mafia boss” (as Taavi said) in Wessels Reederei went fine! A nice little office at the end of a nice little road. Our further journey turned quite unexpected:) Ville had a friend in a little town called Ter Apel (of course the name of the plece is which I liked most and expected to see a lot of apples, which I didn't!). The scheme of the town was very simple! The major part (at least as far as we could see and we may be wrong) was located along a narrow chanal a single layer of houses on both sides. Further? Fields! Btw the typical smell of the highly agriculturel Central Europe is the smell of (to say it nicely) natural soil fertilizers:). So we stayed overnight in Ter Apel in the yard of a very very hospitable Dutch family:). Btw as a pet they had a goose who has survived already several fox attacks and seems to be a really tough guy!. An interesting question which came to my mind was why nobody is walking in this small town? Even the pavements aren't really always good. I found an answer quite easily! The bridges over the chanal were so seldom that it would be a hell to get to the other side by walking if you are unlucky with your location:) If you for example meet your friend but mix up the side you will have to walk a kilometer or two screaming things to each other over the canal!
The evening was quite cold and Taavi, Konsta and I went to sleep quite early while the rest of the boys were still tasting Dutch beer (at least that'r what I understood on the next morning;)).
Day 4 – Friday, July 22
Friday lazy morning...Actually the morning starded at around 3am, then the mixed up naighbours' cock started to scream like mad with 20 second pauses... But after a while I managed to fall asleep again. The temperature at night went down to 8 degrees! After waking up, packing all the stuff and thanking the host family we hit the road towards Amsterdam. It was recommended not to drive to the downtown but leave the cars next to a small railway station in Zaandam Kogersomething:) After long and really annoying ”labour” of whether how to go to the downtown and to which direction, finally, the decision was born to take a train to the direction (sirprise - surprise) ”downtown”... Visiting Amsterdam if I had to give one adjective was horrible! So many people and no clear plan made the visit almost useless and quite tiring. Taking into consideration also the lack of time everything what we managed to do was eating in a Spanish restaurant where I was served a tomato soup with meat (who would ever have thought that! But maybe I am not totally familiar with the Spanish quisine...). Yeah, Taavi had to eat my soup and I had to order another one... In general I wasn't at all impressed by the coffeeshops and sexshops which were plentifully distributed in Amsterdam. We didn't even manage to reach the Red Light District! So another adjective for the visit would be ”useless”:))) Finally, our visit was spiced with taking the wrong train which unfortunately didn't stop on our stop but took us all the way to Hoorn whichtook us over 20 minutes only one way. In Hoorn I desparately tasted Dutch waffels from a vending machine. This actually made my day! Even though they contain 40% of sugar:) The next destination was Belgium. The drive was really nice, the roads even nicer! Our camping place was located next to a pond in the neighbourhood of ”container summer cottages”, as I called those for myself. Amazed by the density of the little houses around the pont I told Taavi, that real summer cottages chould be only two, one here, and the other on the other side of the pond:). The highlight of the evening was competing in speed tent installation. Konsta - 10 seconds, the rest... well we stopped counting after Konsta.
Yeah, it seems that Vuosaari Satama is the most hidden place in the world! How hard it is to find a harbour? It seems that 5 people and 3 navigators are sometimes not enough:) Luckily Google maps helped. The evening on the boat was pretty boring and the weather windy, boys were speaking only Finnish, but the cabin was really nice:) First time I was facing the same view as the captain of the ferry (or at least almost the same;)).
Day 2 – Wednesday, July 20
Funny waking up when Konsta opened the curtain:) Everybody had faces worth the best painters:)))) After breakfast I was sleeping all day before getting off to the shore. After that started something which I would not even expect. No, I knew that Poland is a crazy country, but I didn't think it was even more crazy that Russia. 3 cars in a 2 lane road - totally natural thing! It even stopped to be amusing in a while! On the other hand, everything was cheap! Lower prices for better gasoline (no ethanol!). Eating in a tavern - 10 euros for 2 people incluting noodle soup starter, fried fish with boiled potatoes for the main course and mineral water and beer to drink. The same in the food store. Actually, speaking about driving, we were also driving like crazy trying to find our way out of this country:) Finally late evening, we are in Germany! Immediately better roads and cleaner neighbourhoods and more expensive (than in FInland) gasoline!. The fun part was driving small roads where speed limit is 100 at night! This rerquires quite a bit of attention though! Sleeping in the car for 3 hours next to a lonely gas station.
Day 3 – Thursday, July 21
This time morning started quite early for us. 5:30 and a half an hour before the gas station opens. After filling the tanks and filling our tummies with coffee and tea we hit the German road again. The most commong thing which I observed in the German autobahns is an Audi overtaking us! Of course BMW and Mercedeses also, but Audi outnumbered all of them. Taavi even commented, that when you are buying an Audi you have to sign a contract that you will overtake all cars cheaper than yours:)))) Driving to Haren (Ems) took place next to a nice small river which we were crossing back and fourth a couple of times. Most of the drive we were following annoying fuel trucks which were neither turning anywhere nor driving fast. Visiting the ”local mafia boss” (as Taavi said) in Wessels Reederei went fine! A nice little office at the end of a nice little road. Our further journey turned quite unexpected:) Ville had a friend in a little town called Ter Apel (of course the name of the plece is which I liked most and expected to see a lot of apples, which I didn't!). The scheme of the town was very simple! The major part (at least as far as we could see and we may be wrong) was located along a narrow chanal a single layer of houses on both sides. Further? Fields! Btw the typical smell of the highly agriculturel Central Europe is the smell of (to say it nicely) natural soil fertilizers:). So we stayed overnight in Ter Apel in the yard of a very very hospitable Dutch family:). Btw as a pet they had a goose who has survived already several fox attacks and seems to be a really tough guy!. An interesting question which came to my mind was why nobody is walking in this small town? Even the pavements aren't really always good. I found an answer quite easily! The bridges over the chanal were so seldom that it would be a hell to get to the other side by walking if you are unlucky with your location:) If you for example meet your friend but mix up the side you will have to walk a kilometer or two screaming things to each other over the canal!
The evening was quite cold and Taavi, Konsta and I went to sleep quite early while the rest of the boys were still tasting Dutch beer (at least that'r what I understood on the next morning;)).
Day 4 – Friday, July 22
Friday lazy morning...Actually the morning starded at around 3am, then the mixed up naighbours' cock started to scream like mad with 20 second pauses... But after a while I managed to fall asleep again. The temperature at night went down to 8 degrees! After waking up, packing all the stuff and thanking the host family we hit the road towards Amsterdam. It was recommended not to drive to the downtown but leave the cars next to a small railway station in Zaandam Kogersomething:) After long and really annoying ”labour” of whether how to go to the downtown and to which direction, finally, the decision was born to take a train to the direction (sirprise - surprise) ”downtown”... Visiting Amsterdam if I had to give one adjective was horrible! So many people and no clear plan made the visit almost useless and quite tiring. Taking into consideration also the lack of time everything what we managed to do was eating in a Spanish restaurant where I was served a tomato soup with meat (who would ever have thought that! But maybe I am not totally familiar with the Spanish quisine...). Yeah, Taavi had to eat my soup and I had to order another one... In general I wasn't at all impressed by the coffeeshops and sexshops which were plentifully distributed in Amsterdam. We didn't even manage to reach the Red Light District! So another adjective for the visit would be ”useless”:))) Finally, our visit was spiced with taking the wrong train which unfortunately didn't stop on our stop but took us all the way to Hoorn whichtook us over 20 minutes only one way. In Hoorn I desparately tasted Dutch waffels from a vending machine. This actually made my day! Even though they contain 40% of sugar:) The next destination was Belgium. The drive was really nice, the roads even nicer! Our camping place was located next to a pond in the neighbourhood of ”container summer cottages”, as I called those for myself. Amazed by the density of the little houses around the pont I told Taavi, that real summer cottages chould be only two, one here, and the other on the other side of the pond:). The highlight of the evening was competing in speed tent installation. Konsta - 10 seconds, the rest... well we stopped counting after Konsta.
tiistai 19. heinäkuuta 2011
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Inan verran vielä
Olen syvästi pettynyt, mikäli lukijakunnan herrasrotu, eli naiset ja miehet eivät tiedä inan virallista määritelmää, sillä ainoastaan se voi kuvailla sitä, kuinka lähellä tämän matkan alku on!! Paljon on tehty ja toivottavasti se on sen arvoista. Maalissa kiitos seisoo, jos seisoo!
Pikkuisen on täpinät päällä, sillä onhan tätä odotettu jo kaksi vuotta, eikä vittumainen alkukesä ole yhtään vähentänyt näitä menohaluja, päinvastoin. Toivottavasti lukijat jaksavat seurata tämän stoorin loppuun asti, sillä veikkaan tarinoita tulevan paljon muustakin kuin niistä ruttuisista jokkis-autoista, joita lähdemme ranskaan asti pällistelemään. Ts. päämääränä matka, eikä niinkään määränpää ;)
T: Taavi, jonka nimi on oikeasti muutettu :D
Pikkuisen on täpinät päällä, sillä onhan tätä odotettu jo kaksi vuotta, eikä vittumainen alkukesä ole yhtään vähentänyt näitä menohaluja, päinvastoin. Toivottavasti lukijat jaksavat seurata tämän stoorin loppuun asti, sillä veikkaan tarinoita tulevan paljon muustakin kuin niistä ruttuisista jokkis-autoista, joita lähdemme ranskaan asti pällistelemään. Ts. päämääränä matka, eikä niinkään määränpää ;)
T: Taavi, jonka nimi on oikeasti muutettu :D
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
Taas mennään!
Tarkoituksena olisi reissata niinkuin ei olisi huomista, joten pistin plokin pystyyn että voi jälkeenpäin muistella mitä sitä tulikaan tehtyä!
Osallistujina allekirjoittanut, Taavi&Lida sekä Heikki ja Ville.
Liikuttajina "jaa tuollako sä olet lähdössä??" rättisitikat, motivaattorina http://www.2cvfrance2011.fr/index.php?lang=en .
Näillä eväillä mennään, saa nähdä mitä siitä seuraa..
Kaikki tapahtumat ovat täysin fiktiivisiä ja kaikki nimet on muutettu.
Osallistujina allekirjoittanut, Taavi&Lida sekä Heikki ja Ville.
Liikuttajina "jaa tuollako sä olet lähdössä??" rättisitikat, motivaattorina http://www.2cvfrance2011.fr/index.php?lang=en .
Näillä eväillä mennään, saa nähdä mitä siitä seuraa..
Kaikki tapahtumat ovat täysin fiktiivisiä ja kaikki nimet on muutettu.
Tilaa:
Kommentit (Atom)